Villehart KTK-III

Virallinen nimi: Villehart
Kutsumanimi: Ville
Sukupuoli: ori
Rotu: Suomenhevonen (työhevonen)
Säkäkorkeus: 158 cm

Väri
Genotyyppi: Aa/ee
Fenotyyppi: rautias

Syntymäaika: 01.05.2016
Ikä: 4-vuotias
Syntymämaa: Suomi
Rekisteröintimaa: Suomi
Kasvattaja: Åke Svensson-Mikkelsen (evm)
Maahantuoja: VRL-13558 (Nana)
Omistaja: Lithy (VRL-07127)
Rekisterinumero(t): VH17-018-0806, 
#PKK4630

Koulutustaso 
Työhevosajo: kaikki luokat
Painotuslaji: Työhevosajo
Meriitit: KTK-III
Tavoitteet: TYHL, YLA, SLA, 5 jälk.

Palkittu Virtuaalisen Suomenhevoskantakirjan arvostelutilaisuudessa 30.04.2022 päivänä KTK-III -kantakirjapalkinnolla työhevossuunnalle pistein 17 + 16 + 13 + 15 = 61 p.

Luonnekuvaus

Villehart, lempinimeltään Ville, on voimakasluonteinen jäyhä ori. Sen työskentelymoraali on tallin parhaimmistoa ja kuvastaa helposti monen ihannesuomenhevosoria täydellisesti.

Valjaissa Ville on lyömätön työhevonen. Sen keskittymistä on kutsuttu joko parhaimmasta päästä olevaksi tai täysin olemattomaksi. Ori tekee työtä hiljaisella tahdilla. Jokatapauksessa Ville työskentelee tasaisesti eikä pääasiassa tarjoa uusia käytöksiä tai ole kiinnostunut uuden opettelusta. Sen suoritusten hiominen on siis pitkän työn alla, mutta kun orlle saa jotain selkärankaan niin sen siellä pysymiseen voi luottaa. Ainoastaan isot siirtolohkareet saavat sen liikkumaan vähän jäykemmin. Jännityksen alkamista ei osata yhdistää mihinkään tiettyyn tapahtumaan, jos sellaista on edes ollutkaan. Ville on myös siltä osin helppo, että sen viereen voi valjastaa lähes kenet tahansa. Kiimaisia tammoja nyt kukaan siihen sitoisi, mutta kokematonkaan hevonen ei suuremmin häiritse orin työskentelyä. Toisaalta Ville ei tunnu esiintyvän paremmin tai näyttävämminkään orin parina, mikä on joillekin harmi.

Hoidettaessa Ville on mutkaton. Se jättää hoitajalle tilaa eikä ole härräämässä harjojen tai varusteiden kanssa. Se myös väistää yllättävän hyvin pyydettäessä. Vaikuttaa siltä että Villen peruskasvatus aloitettiin huolella. Ori ilmaisee myös lempeämpää puoltansa hoitotilanteessa jos sille antaa mahdollisuuden. Pesupaikalla Ville on onnellisin. Se nauttii hieronnasta ja leikkii mielellään veden kanssa turvallaan. Vaikka ori onkin ihmisystävällinen, sen laitumelta takaisin saanti on oma haasteensa. Ori on olevinaan kuin hienoin ravikuningas pullistellessaa ja korskuessaan ympräti aitausta. Kuulemma sen saa mukaan helpommin kun pitää sitä varten kurkkua mukana.

Laumassa Ville on tehokas pomottaja, muttei ole kärkikahinoissa niinkään mukana. Tallilaiset ovat kuvailleet sitä juonittelevanoloiseksi, mutta lauman johtajana sitä ei ole suuremmin nähty. Se pitää muita silmällä, mutta ilmaisee itseään harvoin mitenkään erityisen näyttävästi.

Historia

Villehart syntyi ruotsinkielisellä alueella Suomessa, mikä sitten heijastui myös nimivalinnassa. Orin kasvattaja Åke Svensson-Mikkelsen oli vanhan kansan hevosmiehiä.

Sukutaulu

Sukuselvitys

i. Nykyään jo eläköitynyt Teutori, 156cm korkea, tummanrautias työhevosori, oli kaikkea sitä mitä kasvattajansa oli toivonut; hyvärakenteinen ja -luonteinen, pystyvä työhevonen. Teutori tosiaan peri vanhempiensa parhaat puolet molemmin puolin. Järkevä, kylmän rauhallinen mutta lempeä, joka tilanteessa herrasmiesmäisesti käyttäytyvä raudikko on kenen tahansa käsiteltävissä, erinomaisen hyvä ja herkkä ajaa, työteliäs, väsymätön ja sitkeä. Jokainen kehusana on ansaittu orin pitkän uran aikana, johon työhevoskilpailuiden sekä erilaisissa tapahtumissa edustamisen lisäksi on lukeutunut kotitilan pelto-, heinä- ja metsätöitä. Ryhdikäs, tyypeiltään erinomainen ori on ilmeikäspäinen, kaareva- ja leveähkökaulainen sekä leveäryntäinen, sen runko on syvä, pitkähkö ja avo, takaosa vahva, jalat kuivat ja järeät, vennohkoja vuohisia sekä sapelihakuisia etusia lukuun ottamatta korrektiasentoiset. Emältään Teutori peri liikkeensä; pitkä, tahdikas, suora ja väljä askel, ei ahtautta tai virheliikettä, takaosa työntää hyvin. Ori oppi asiat nopeasti ja helposti lähtien aina mielellään töihin. Varsana se kiersi näyttelykehiä voittaen kaiken valtakunnallista varsanäyttelyä myöten. Aikuisiällä ori keräsi työhevosmestaruuksista kolme mitalia, kaksi kultaista sekä yhden pronssisen, sekä TKTK-I -palkinnon. Ori sai omana vuonnaan korkeimmat rakenne- ja käyttökoepisteet, sekä täyden kympin luonteestaan.

Ilahduttavaa kyllä Teutori sai paljon tammoja, myös ratsupuolen, vaikka se kaikin puolin erinomainen työhevonen onkin rakenteestaan lähtien. Varsoja syntyi 63, joista valtaosa "työskentelee" T- ja J-suunnalla. Ratsuvarsat ovat enemmän harrastepuolen hevosia, pari kilpailee kouluratsastuksessa. Teutori periytti jälkeläisilleen selkeästi tunnistettavaa pään ja kaulan muotoa, erinomaista jalkaterveyttä (vaikka asennot eivät priimaa olekaan, tämän orin jälkikasvun kintut kestävät!) sekä äärettömän hyvää, työteliästä luonnetta ja ajettavuutta.

ii. Sakris oli komea; vankka ryhdikäs, tyypeiltään ja leimoiltaan erinomainen. Pää oli ilmeikäs, kaula kaareva mutta hieman leveä, lavat hyväasentoiset, runko syvä, pyöreä ja lihaksikas, etuset hivenen sapelihakuiset ja vuohiset vennohkot. Jalat olivat kuitenkin järeähköt, kuivat ja kestävät. Käyntiliikkeet olivat hieman ahtaat, ravi sekä laukka väljemmät, askelpituus sekä tahti hyvä jokaisessa askellajissa. 163-senttinen raudikko oli tuttu näky torimarkkinoilla, hääajoilla, erilaisissa tapahtumissa, näyttelyissä sekä työhevoskilpailuissa, jokusissa jääraveissakin, vaikkei Sakriksen juoksuvauhdilla rahasijoille yllettykään. Työhevosena Sakris sen sijaan pärjäsi erinomaisesti. Se oli hyvähermoinen, nöyrä, sitkeä hevonen, erittäin ystävällinen ja lempeäluontoinen hurmuri, joka pärjäsi tukkimetsällä siinä, missä ilahdutti eläkeläisiä vanhainkodin pihalla. Jo nuoresta pitäen raudikko oppi asiat nopeasti, suhtautui asioihin yllättävän kylmähermoisesti eikä koskaan ollut moksiskaan niittokoneista tai mistään pienimmistäkään asioista, joita sen piti vetää tai joita vastaan tuli. Ori oli erittäin hyvä ajaa, sen vetotekniikkaa kehuttiin vuolaasti, ja se oli ylipäätään se wanhan ajan huolella rakennettu työhevonen, joka osasi turvallisen reitin kotiin vaikkei ohjastaja olisikaan ajokunnossa.

Kaksinkertainen työmestari jalostusarvosteltiin ensimmäiselle palkinnolle aikansa korkeimmin käyttöpistein. Tämä ennätys on rikottu, mutta Sakris on edelleen erittäin tärkeä, arvostettu nimi etenkin T-suunnan hevosten suvuissa. 33-vuotiaaksi elänyt teräsori jätti yhteensä 55 jälkeläistä, joita yhdistää erityisesti isänsä hieno luonne sekä hyvin samantyyppiset pää ja kaula. Sakriksen jälkeläiset jälkeläisineen ovat tunnettuja terveinä, työteliäinä hevosina sekä erinomaisina periyttäjinä.

ie. Nelivuotiaana loukkaantunut Peninna jäi pidemmälle sairaslomalle, ja se astutettiin. Varsominen koitui valitettavasti nuoren tamman kohtaloksi, miltei kaikki meni pieleen ja Peninna menehtyi. Varsa sentään jäi henkiin, ja erinomainen varsa se olikin! Tamma oli itsekin lupaava, reipas, rohkea, nöyrä ja työteliäs, aina hyväntuulinen ja mielellään töihin lähtevä. 152-senttisestä, tummanrautiaasta Peninnasta oltiin kaavailtu työhevosta, sen vanhemmat olivat molemmat ensimmäisen palkinnon työhevosia, mestaruuksissakin mitaleita keränneitä valioyksilöitä. Raudikko itse oli kaunis kuin karamelli, korrektirakenteinen T-suunnan hevonen; ilmeikäs pää, erinomaiset tyypit ja leimat, kaareva hyvin asettunut kaula, leveä rynnäs, syvä pitkähkö avo runko, vahva takaosa. Erinomaiset etujalat, takajalat hivenen suorakintereiset. Liikkeet olivat suorat, pitkät, väljät ja tahdikkaat.

Nuorena kuollut tamma oli kilpaillut vain shownäyttelyissä, mutta voittanut luokkansa sekä näyttelyt joka ikinen kerta. Jalostusarvostelua oltiin suunniteltu vähän myöhemmälle iälle, samaten kilpailemista, joskin nämä haaveet ymmärrettävästi katkesivat hevosen aikaisen menehtymisen vuoksi.

e. Mariine on sometähti! Aivan tavallinen, 155cm korkea perusrautias, joka kisaakin vain seuratasolla, tallikisoissa ja sen sellaisissa pikkutapahtumissa, mutta tamman omistaja pitää niin ihanan samaistuttavaa, kauniskuvaista instatiliä Mariinesta ja toisesta tammastaan, että suosio on vallan räjähtänyt käsiin. Mariine on entinen ratsastuskouluhevonen, mutta vaihtuvat ratsastajat sekä suuri talli eivät sopineet sille, ja nykyään se on viiden hevosen pikkutallissa, yhden ihmisen ratsuna hyvin tyytyväinen. Vähän happamansorttinen, ruoalle turhankin perso hevonen, itsepäinen kaveri, kuitenkin se tallin rohkein, luotettavin ja varmajalkaisin tapaus mihin tahansa maastoretkestä ratsastusjousiammuntaan. Ja tämän hevosen kanssa on tosiaan kokeiltu aivan kaikkea, mikä tamman tason (heA/90cm) ja yleisen turvallisuuden kannalta on ollut fiksua ja turvallista. Vahvarakenteista, vankkajalkaista ja kylmähermoista Mariinea on vähän kosiskeltu työhevosjuttuihin kilpatasolle asti, mutta siihen ei ole lähdetty. Mariinella on melko lyhyt, mutta hyvin kiinnittynyt kaula, pitkät pystyhköt lavat, vankka, vahva runko (erityisesti takaosa) ja vankat, suppuvarpaiset jalat. Liikkeet ovat suorat, väljät ja pitkät, matalat, mutta etenevät ja vakaat. Hyppytekniikka on perushyvä, jalat nousevat tarpeeksi ylös, tamma saisi levittää paremmin takaa ja käyttää selkäänsä paremmin. Se kuitenkin suorittaa tasollaan hyvin ja itseään kipeyttämättä.

Harrastetamma on ehditty jalostusarvostella kolmannella palkinnolla, ja onpa Mariinella jo pari varsaakin. Parin varsan otannasta on paha vetää vedenpitäviä periyttämisarvioita, mutta Mariinen molemmat varsat ovat monipuolisia, selväpäisiä ja korrektirakenteisia hevosia.

ei. Loistoliinakko, "sellainen maalaismaisemanrautias" Niilles (159cm) oli melko perinteinen työ- ja juoksijasukujen yhdistelmä. Se kävi jokusen sunnuntairavilähdön lähialueiden raviradoilla, mutta ei sillä koskaan tosissaan kilpaa ajettu. Niilles oli omistajiensa harrastetyöhevonen, jolla ajettiin kotona kärry- ja rekilenkkien lisäksi puukuormia, tehtiin heiniä ja niin edelleen. Hyvähermoinen, rohkea, nöyrä Niilles oli kaikkea, mitä työhevoselta saattoi toivoa; väkivahva, ryhdikäs hevonen, vankka- ja syvärunkoinen, järeäasentoisissa jaloissa ei ollut moitteen sijaa sen enempää asentojen kuin jalkaterveydenkään suhteen. Hampaat ja kaviotkin olivat priimaa. Oikeastaan ainoa, mistä ori sai moitteita näyttelyissä, oli leveästi liittynyt kaula, liikkeistäkään ei juuri moitteen sijaa löytynyt, käyntikin oli täysi kymppi. Aina ja kaikkialla hyväkäytöksinen, itsestään melua pitämätön raudikko esiintyi välillä erilaisissa maaseutumarkkinoilla sekä kilpaili työhevoslajeissa sijoittuen kertaalleen suomenhevosten työmestaruuksissa pronssille.

Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori sai ilahduttavan paljon tammoja, vaikka T-suunnan hevonen olikin. Valtaosasta Niilleksen jälkeläisistä tuli työmallin hevosia, ratsuksi ja ravuriksi melko raskaita, mutta kuitenkin mihin tahansa ainakin harrastetasolla sopivia pelejä. Orin upea rakenne tai miltei moitteettomat liikkeet eivät periytyneet kuin harvoille jälkeläisistä, selväpäinen, rohkea luonne periytyi sitäkin paremmin. Isän- ja emänisänä Niilles on edelleen tuonut vahvasti omia ominaisuuksiaan läpi. Ori kuoli 30-vuotiaana.

ee. Vaaleanruunikko, 153cm korkuinen Staava oli kaikin puolin tavanomainen suomenhevonen. Vähän hapan, kuitenkin kiltti, rehellinen ja luotettava, se nöyrä ja työteliäs tamma joka teki kaiken siltä pyydetyn eikä koskaan valittanut. Käsiteltäessä ihan asiallinen, vaikka happamalta näyttikin. Staavalla yritettiin vähän raviuraa, joka kuitenkin jäi sunnuntaihölkkään, kun vauhti ei riittänyt. Harrastehevoseksihan se päätyi, heB/90cm -tason ratsuksi pikkukisailuun ja kotiharrastamiseen. Varmajalkainen, rohkea tamma loisti etenkin maailman varmimpana maastokaverina, erinomaisena hiihtoratsuna sekä joulunajan rekiajojen tähtenä. Ratsuna tamma teki varmaa perustyötä, sillä oli vähän vaatimaton laukka mutta passeli käynti ja ravi. Liikerata oli ehkä matala ja vaatimaton, mutta suora ja väljä, Staava ei kinttujaan kopsinut. Hyppäämisessä oli enemmän asennetta kuin taitoa, mutta ketterä tämä oli, sellainen kolikon päällä kääntyjä.

Staava jalostusarvosteltiin R-suunnalle, se hyväksyttiin ilman palkintoa. Ta-suunnalta irtosi kolmas palkinto. Staava oli kaunispäinen, lyhytkaulainen hevonen, jolla oli pitkät pystyhköt lavat, suorastaan erinomainen runko (J-suuntaa ajatellen, valitettavasti) sekä suppuvarpaisuutta lukuun ottamatta moitteettomat jalat. 26-vuotiaana kuolleesta Staavasta jäi viisi varsaa; erinomainen työhevonen, keskinkertainen ravuri sekä kolme hyvää harrastehevosta. Kaikki vähän happamia, mutta selväpäisiä "kaikki käy" -tyyppejä, emänsä tapaan lyhytkaulaisia ja suppuvarpaisia.

kirjoittanut Susiraja

Jälkeläiset
15.06.2023 - sh-t. Lukan Lumiela - e. Lounamilja KTK-II
16.08.2023 - sh-t. Lukan Villivilja - e. Lounamilja KTK-II

Kilpailukalenteri

TYH

Mestaruus
28.-30.07.2023 - Kadon Kartano - TYH:n Kesämestaruuskilpailu 2023 - Kyntö - 2/34

Kyntö
26-28.04.2020 - Kadon Kartano - Kevätmestaruus 2020 - 4/25
18.12.2020 - Stall Wäckelin - 3/42
20.12.2020 - Stall Wäckelin - 2/42
07.01.2021 - Kadon Kartano - 1/28 - 100 p.
03.01.2021 - Pyökkipolku - 1/14

04.01.2021 - Pyökkipolku - 2/14

Veto
26-28.04.2020 - Kadon Kartano - Kevätmestaruus 2020 - 3/24

Pariveto
22.05.2020 - Kadon Kartano - 1/16 - 289 m.
23.05.2020 - Kadon Kartano - 4/16 - 188 m.
10.01.2021 - Kadon Kartano - 2/14 - 304 m.

Parimetsäajo
24.05.2020 - Kadon Kartano - 2/16 - 144p.
25.05.2020 - Kadon Kartano - 3/16 - 141p.

Metsäajo
24.05.2020 - Kadon Kartano - 5/31 - 121p.
08.01.2021 - Kadon Kartano - 3/31 - 143 p.
10.01.2021 - Kadon Kartano - 1/31 - 143 p.

Parikyntö
24.05.2020 - Kadon Kartano - 2/17 - 95p.
10.01.2021 - Kadon Kartano - 1/14 - 90 p.

Käyntikoe
15.08.2020 - Kadon Kartano - Suomenhevosten työmestaruuskilpailu 2020 - 3/24 - 7.54,0 min / 5p.
09.01.2021 - Kadon Kartano - 4/31 - 5 p.

Juoksukoe
19.12.2020 - Stall Wäckelin - 2/34
07.01.2021 - Kadon Kartano - 2/24 - 5 p.

Käyttöajo
07.01.2021 - Kadon Kartano - 4/24 - 104 p.
01.01.2021 - Pyökkipolku - 1/14
03.01.2021 - Pyökkipolku - 2/14

NJ

23.05.2020 - Susiraja - Suomenhevosorit - 12/12 - SA - tuom. Vibaja
01.06.2020 - Vaalama - Suomenhevosorit - 12/12 - tuom. Dimma
14.06.2020 - Pikkutalli - Suomenhevosorit - 12/12 - tuom. alaera
24.05.2020 - Ketola - Suomenhevosorit - tuom. Dimma - 12/12 - SA
23.05.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Suomenhevosorit - tuom. Vibaja - 12/12
31.05.2020 - Tuontikeskus Vertigo - Suomenhevoset - tuom. Dimma - 12/12
27.06.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Suomenhevosorit - 11/12 - tuom. Miia Maria
21.06.2020 - Haltiasalo - Suomenhevosorit - 12/12 - irtoSERT - tuom. Lissu T.
28.06.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Suomenhevoset - 12/12 - irtoSERT - tuom. Terhi
03.08.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Suomenhevoset - 11/12 - tuom. Terhi
26.12.2020 - Haltiasalo, erikoisnäyttelyt - Suomenhevosorit - 12/12 - tuom. Jannica
(kuvat vaihdettu)
05.09.2023 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - erikoisnäyttely - suomenhevosorit - 12/12 - tuom. Terhi

VSN

12.06.2020 - Originals - Suomenhevosorit, T-suunta - RCH - (3½-4-3½-4-3-3½-3½-3-4-4=36p) 
- tuom. dookie
(kuvat vaihdettu)

PKK

1 kpl EO-sert, 1 kpl HY

30.03.2022 - Metsätalli - EO-sert (tuom. aksu)
29.05.2022 - Seppele - Kylmäverioriit - HY - tuom. Anne

Päiväkirja

30.09.2020, Kantakirjaustilaisuus, omistaja

Osallistui suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen jääden ilman palkintoa pistein 14 + 13 + 14 + 15 = 56p.

Valmennukset

11.02.2021, Työhevosajovalmennus, Minni

Rautias suomenhevonen odotteli katoksella jo valmiina saapuessamme paikalle. Olin saanut Wuorenheimosta Kaarlen ja Justiinan Lotan ja Emman kanssa seuraksi joten saataisiin Villelle parempi kisaa vastava treeni päälle.

Alkuun ajoimme koko porukalla vain muutaman kierroksen rataa ympäri jotta hevoset tottuvat toisiinsa ja saimme muutenkin vain hevoset lämmitettyä. Samalla se tarjosi myös minulle tilaisuuden hakea tuntumaa ajokkiin ja vähän kokeilla että millaisilla säädöillä ori toimisi ajassa. Kun kaikki hevoset olivat lämmitelty ja tottuneet toisiinsa ehdotti Kaarle jotta otettaisiin muutama voltti harjoitus vielä pohjalle jotta sitten ihan kunnon suoritukset voisivat onnistua. Ville oli voltissa yllättävän näppärä kääntymään joten oria joutuikin ajamaan hieman erilaisella tavalla kuin ehkä enemmän volttaamiseen tottuneita ravureita.

Volttitreenit sujuivat hyvin vaikka pari ensimmäistä kierrosta menikin omaan sekoiluuni. Kuitenkin lopulta volttauskin onnistui ja sen jälkeen oli hyvä pitää taas hengähdystauko, sekä suunnitella jatkoa, ennen kuin käänsimme hevoset volttiin ja otimme ensimmäisen kunnon harjoituksen. Ville oli mukava ja helppo ajettava vaikka sen kanssa joutuikin olla vähän tarkempana siitä että se lähti varmasti oikeaan suuntaan ja mieluusti vielä ravilla sillä välillä tuon askel saattoi hieman haparoida askeleessaan ja halusin mieluusti antaa orille puhtaita ja hyviä juoksuja jotta se saisi varmuuden juosta myös vieraan kuskin ohjastettavana.

Koska ensimmäinen juoksu meni oman sekoiluni takia penkin alle joten otimme vielä yhden lähdön ja nyt jopa itse tiesin mitä olin tekemässä ja minulla oli sellainen fiilis että hommasta tulisi jotain. Kun kilometrin matka oli ajettuna ja hidastelimme hevosia käyntiin olimme kaikki tyytyväisiä siitä miten tämä treeni oli mennyt ja aloimmekin jäähdyttelemään hevosia, ennen kuin palasimme katoksille ja luovutin Villen taustajoukoilleen.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus Lithy  |  Ulkoasun kuva © Lithy  |  virtuaalitalli / virtuaalihevonen