Story's L'Appel du Vide KV-II

Virallinen nimi: Story's L'Appel du Vide
Kutsumanimi: Vida
Sukupuoli: tamma
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Säkäkorkeus: 166 cm

Väri
Genotyyppi: Aa/Ee
Fenotyyppi: ruunikko

Syntymäaika: 29.08.2020
Ikä: 3-vuotias
Syntymämaa: Suomi
Rekisteröintimaa: Suomi
Kasvattaja: Storywoods
Omistaja: Lithy (VRL-07127)
Rekisterinumero(t): VH20-031-0259

Koulutustaso 
Kouluratsastus: Grand Prix
Painotuslaji: Kouluratsastus
Meriitit: KV-II

Palkittu Kouluvarsojen laatuarvostelussa 20.03.2024 päivänä KV-II -palkinnolla
pistein 7 + 5 + 1 + 5 + 2 + 3 = 23 p.

Luonnekuvaus

Ruunikon tamman kanssa ei kannata täysin uppoutua ajatuksiinsa jos haluaa että hoitotilanne menee parhaalla mahdollisella tavalla. Pääasiallisesti Vida on helppo ja suhteellisen mutkaton hoidettava, mutta kyllästyessään se osaa kertoa asian selkeästi. Mitä kyllästyneempi tamma on, sitä erikoisempia temppuja se keksii ja kehittelee kaikkien päänmenoksi. Kuitenkin napakalla komennuksella Vida seisoo paremmin paikoillaan, mutta yleensä siinä kohtaa hoitajan kannattaa laittaa hieman vauhtia tekemiseensä.

Ratsuna Vidan kanssa kannattaa pitää heti alusta alkaen jonkinlaista vihjausta työnteosta päällä. Tokihan vapaat alkukäynnit onnistuvat, kunhan tamma vain saa tunteen siitä että ratsastajalla on satulassa jokin suunnitelma eikä tuo vain matkusta siihen asti että on oikeasti aika alkaa työskentelemään. Tammalla on voimakas ja pitkä askellus joka liikuttaa sitä reippaasti eteenpäin. Kuitenkin Vidalla on myös hyvä kyky koota itseään ja parhaimmillaan tamma toimiikin hyvinkin pienillä avuilla. Mitä paremmin Vidan kanssa pääsee samalle aaltopituudelle, sitä helpompaa tammaa on ratsastaa.

Esteillä ja maastossa Vida ei ole omassa elementissään. Pienet ristikot sekä kavaletit tammalta sujuvat taitavan ratsatajan kanssa, mutta tamman ilmeestä on selkeästi nähtävillä jotta varsinaisesti se ei hyppäämisestä nauti. Maastoon Vidan kanssa on todellinen projekti päästä jos suunnitelmissa on lähteä yksin. Kaverin kanssa Vida liikkuu maastossa vähän paremmin, mutta saattaa silti ottaa yllättäen lähtöjä tai olla muuten vain hankala ratsastaa.

Matkustamiseen Vidaa on totutettu jo kasvattajalla asuessaan ja tamma osaakin matkustaa niin trailerissa kuin hevosautossa ja -rekassa. Tamma matkustaa mallikkaasti yksin tai kaverin kanssa ja sen voi lastata niin ensimmäisenä kuin myös viimeisenäkin hevosena. Välttämättä ihan ketä tahansa ei tamma hyväksy vieruskaverikseen joten varsinkin pidemmille matkoille kannattaa pohtia tamman vierustoveri huolella.

kirjoittanut Minni

Sukutaulu

2 polvea, 2 kokonaista

Sukuselvitys

iii. Dourado da Évora oli näyttävä ruunikko lusitano ori. Kouluradoilla ei orissa ollut liiallisia showmiehen elkeitä, mutta silti 160cm korkuiseen oriin oli pakattu juuri sopivasti näyttävyyttä että se ei varmastikaan unohtunut ihan heti. Herrasmies ori keräsi nimelleen muutaman meriitin isommista kilpailuista ja se oli myös suosittu siitosori, vaikka siitokseen sitä saatiinkin harvoin. Tästä kertookin orin 30 varsan saldo, vaikka tammoja tuolle tarjottiinkin paljon isommissa määrin.

iie. Andrea da Vouga kiltti luontoinen ja melkeinpä jopa pomminvarmaksi kuvailtava lusitano tamma. Ruunikonkimo väri teki tammasta hieman erikoisen näköisen, mutta se ei silti hyvää hevosta pilannut. Pieni, 153cm korkea tamma kilpaili kouluratsastuksessa menestyksekkäästi ennen kuin se siirtyi siitokseen.

iei. Berlinian Nightfall ei ole rakenteeltaan mikään sulavin, mutta vankkuudestaan huolimatta ori on pärjännyt hyvin myös Grand Prix radoilla. Vaikka ori onkin syntynyt yhdysvalloissa, sen taustalta löytyy reilusti eurooppalaisia hevosia. 155cm ori on toiminut myös siitoksessa ja sillä on kolmetoista jälkeläistä joille mustanruunikko hevonen on jättänyt ahkeraa työmoraalia sekä rohkeaa luonnetta.

iee. Song of the Heavens jouduttiin lopettamaan nuorena, tamman ollessa vain kahdeksan. Sitä ennen voikko tamma kerkesi kerryttämään kisatuloksia niin koulu- kuin kenttäkilpailuistakin. Irlannista lähtöisin oleva 151-senttinen tamma löysi vain kaksivuotiaana tiensä amerikkaan ja siellä asuessaan tamma kerkesi varsoa vain kerran.

kirjoittanut Minni

Kilpailukalenteri

NJ

15.11.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Maitovarsat - 2/3 - KUMA - tuom. Terhi
17.11.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Maitovarsat - 2/2 - KUMA - tuom. Terhi (päätuom. alaera)
06.01.2021 - Mandelbacke - Kaikkien rotujen maitovarsat - 4/4 - KUMA - tuom. Lissu T.
10.08.2022 - Adina - Maitovarsat (pv) - 2/2 - KUMA - tuom. Jannica
17.08.2022 - Adina - Maitovarsat (pv) - 1/1 - KUMA, Näyttelyn paras maitovarsa - tuom. Jannica

Päiväkirja

26.11.2022, Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Minni

Olin ollut yhteydessä Lukarisen Hevoskeskuksen omistajaan aina satunaisesti ja lopulta olimme sopineet jotta kävisin katsomassa tallilla asuvaa kasvattiamme Vidaa. Ajellessani kohti tallia mietin millainen hevonen tammasta olikaan kuoriutunut, sillä siitä oli jo pitkään kun olin viimeksi tamman nähnyt.

Päästessäni Lukariksen pihaan, oltiin minua jo odottamassa ja kävellessämme Vidan karsinalle sain pikaisen esittelyn siitä, mitä kaikkea tallin tiluksilta löytyikään sekä ainakin jonkinlaisen läpikäynnin tallin hevosroduista, sillä Lukariksessa niitä asuikin muutama enemmän kuin meillä kotona. Lopulta saavutimme ruunikon tamman karsinan ja saatuani vielä muutaman viimehetken neuvon, minut jätettiin kahden Vidan kanssa. Alkuun tutkin ja seurasin tammaa vain karsinan ulkopuolelta, mutta lopulta poimin sen riimun ja narun käteeni ennen kuin raotin karsinan ovea sen verran että saatoin pujahtaa karsinaan sisään. Annettuani Vidalle hetken tutustua minuun, rapsutin sitä lavalta samalla kun siirryin paremmin sen vierelle jotta saatoin pujottaa riimun sen päähän. Lukon ollessa kiinni, keräsin narun paremmin käteeni ennen kuin avasin karsinan oven ja talutin tamman käytävälle, jossa kiinnitin sen naruihin jotka roikkuivat kiinnitystä varten. Napautettuani riimunnarun irti, asettelin sen takaisin karsinan ovessa olevaan koukkuun samalla kun suljin karsinan oven.

Rapsutettuani Vidaa vielä hetken lähdin hakemaan tamman harjapakkia joka löytyikin helposti. Palattuani ruunikon luokse laskin harjapakin lattialle ja avattuani sen kannen poimin käteeni kumisuan jolla aloin harjaamaan tamman karvapeitettä pyörivällä liikkeellä, painaen sukaa kevyesti tamman karvapeitettä vastaan. Vida tuntui nauttivan suan aiheuttamasta tunteesta ja se venyttikin ylähuultaan. Pyöriteltyäni tamman karvapeitteen kumisualla lävitse poimin harjapakista käsiini pölyharjan jolla harjasin irronneen pölyn sekä karvat pois. Juoksuttaessani pölyharjaa aina muutaman vedon välein kumisuassa ilmaan nousi kunnon pilvi.

Vida kertoi harjaamisen aikana hyvin mistä se tykkää ja mistä ei, vaikka välillä unohduinkin vain rapsuttelemaan tammaa jostain sellaisesta paikasta josta se näytti nauttivan. Lopulta tamma oli harjattuna ja oli aika loimittaa se, jotta tallityöntekijä saattoi viedä tamman ulos.

Valmennukset

26.11.2022, Kouluvalmennus, kirjoittanut Minni

Minni oli sopinut Lukariksen hevoskeskuksen omistajan kanssa jotta ollessani kisamatkalla pääkaupunkiseudulla kävisin valmentamassa tuota ja Vidaa. Lukarikseen päästessäni suuntasin kohti kenttää jossa ratsukko jo odottikin minua. Tervehdittyäni Lithyä vaihdoimme muutaman sanan Vidasta sekä siitä, mitä tamman kanssa oltiin tehty ennen kuin ohjeistin tuota keräämään ohjat käteensä ja hakemaan tamman aktiiviselle käynnille. Vaikka ratsastaja saikin tehdä omat ratkaisunsa, annoin silti jo tässä vaiheessa tuolle muutaman neuvon ja vinkin jolla Vidan saisi vastaamaan paremmin apuihin.

Ruunikon tamman kävellessä aktiivisesti eteenpäin, sai ratsastaja lähteä kääntämään tamman etuosaa pois uralta, pitäen kuitenkin huolen siitä, jotta takaosa ei karkaisi mukaan. Alkuun tamma olisi mieluusti siirtynyt kokonaan pois uralta, mutta hiljalleen tehtävä alkoi sujumaan ja ratsukko sai vaihtaa suuntaa sekä kokeilla tehtävää myös toisessakin kierroksessa. Pyrin tarjoamaan ratsastajalle tilaa ja mahdollisuuksia ymmärtää itse mitä hain ja vain tarvittaessa neuvomaan enemmän. Tehtävän edetessä myös Vida näytti keksivän mitä siltä haluttiin ja varsinkin viimeiset suoritukset olivat jo aika näppäriä. Tehtävän sujuessa näin päin sai ratsukko kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjalla samalla kun selitin seuraavan tehtävän.

Tehtävä olisi periaatteessa sama kuin jo suoritettu, mutta nyt takaosaa siirrettäisiin pois uralta. Kerroin Lithylle että siirtymän ei tarvitsisi välttämättä olla iso, sillä kulmaa voisi kuitenkin kasvattaa treenien edetessä. Selitettyäni tehtävän pyysin ratsastajaa keräämään uudelleen ratsunsa ohjat tuntumalle ja aloittamaan tehtävän suorittamisen kunhan tamman käynti tuntui sellaiselta jotta se olisi mahdollista. Tämä tehtävä sujui ratsukolta heti alusta alkaen joten vain muutama yritys molempiin suuntiin riitti. Raviin siirtyessä ratsukko sai hakea ensin hyvän ja tasapainoisen askellajin, ennen kuin oli aika aloittaa varsinaista tehtävää.

Väistöteemalla jatkettiin myös uudessa askellajissa, tällä kertaa kuitenkin ratsastaen pohkeenväistö läpi asti. Vidaa oltiin saatu hyvin kuulolle käyntitehtävän aikana joten tamma vastasi ratsastajansa apuihin heti alusta alkaen ja ratsukko teki kauniit väistöt molempiin kierroksiin.

26.11.2022, Kouluvalmennus, kirjoittanut Minni

Minni oli sopinut Lukariksen hevoskeskuksen omistajan kanssa jotta ollessani kisamatkalla pääkaupunkiseudulla kävisin valmentamassa tuota ja Vidaa. Lukarikseen päästessäni suuntasin kohti kenttää jossa ratsukko jo odottikin minua. Tervehdittyäni Lithyä vaihdoimme muutaman sanan Vidasta sekä siitä, mitä tamman kanssa oltiin tehty ennen kuin ohjeistin tuota keräämään ohjat käteensä ja hakemaan tamman aktiiviselle käynnille. Vaikka ratsastaja saikin tehdä omat ratkaisunsa, annoin silti jo tässä vaiheessa tuolle muutaman neuvon ja vinkin jolla Vidan saisi vastaamaan paremmin apuihin.

Ruunikon tamman kävellessä aktiivisesti eteenpäin, sai ratsastaja lähteä kääntämään tamman etuosaa pois uralta, pitäen kuitenkin huolen siitä, jotta takaosa ei karkaisi mukaan. Alkuun tamma olisi mieluusti siirtynyt kokonaan pois uralta, mutta hiljalleen tehtävä alkoi sujumaan ja ratsukko sai vaihtaa suuntaa sekä kokeilla tehtävää myös toisessakin kierroksessa. Pyrin tarjoamaan ratsastajalle tilaa ja mahdollisuuksia ymmärtää itse mitä hain ja vain tarvittaessa neuvomaan enemmän. Tehtävän edetessä myös Vida näytti keksivän mitä siltä haluttiin ja varsinkin viimeiset suoritukset olivat jo aika näppäriä. Tehtävän sujuessa näin päin sai ratsukko kävellä muutaman kierroksen vapaalla ohjalla samalla kun selitin seuraavan tehtävän.

Tehtävä olisi periaatteessa sama kuin jo suoritettu, mutta nyt takaosaa siirrettäisiin pois uralta. Kerroin Lithylle että siirtymän ei tarvitsisi välttämättä olla iso, sillä kulmaa voisi kuitenkin kasvattaa treenien edetessä. Selitettyäni tehtävän pyysin ratsastajaa keräämään uudelleen ratsunsa ohjat tuntumalle ja aloittamaan tehtävän suorittamisen kunhan tamman käynti tuntui sellaiselta jotta se olisi mahdollista. Tämä tehtävä sujui ratsukolta heti alusta alkaen joten vain muutama yritys molempiin suuntiin riitti. Raviin siirtyessä ratsukko sai hakea ensin hyvän ja tasapainoisen askellajin, ennen kuin oli aika aloittaa varsinaista tehtävää.

Väistöteemalla jatkettiin myös uudessa askellajissa, tällä kertaa kuitenkin ratsastaen pohkeenväistö läpi asti. Vidaa oltiin saatu hyvin kuulolle käyntitehtävän aikana joten tamma vastasi ratsastajansa apuihin heti alusta alkaen ja ratsukko teki kauniit väistöt molempiin kierroksiin.

26.11.2022, Kouluvalmennus, kirjoittanut Minni

Suunniteltu valmennus Vidan kanssa muuttuikin lennosta tamman ratsuttamiseksi. Vaikka muutos tulikin tietoon vasta viime hetkellä, ei se haitannut ja pienen omien varusteiden vaihdon jälkeen olin valmis nousemaan tamman satulaan. Alkuun annoin Vidan vain kävellä vapailla ohjilla eteenpäin ja hain vain tuntumaa siihen millainen askellus tammalla olisi.

Vidan askellus ei poikennut kovinkaan paljoa tamman vanhempien askelluksesta joten siihen oli helppoa päästä nopeastikin mukaan. Annettuani tamman kävellä muutaman minuutin ihan vapaasti, aloin keräilemään hiljalleen tamman ohjia tuntumalle sekä asettelemaan Vidaa molempiin suuntiin. Tamma vastasi hyvin pyyntöihin asetuksista ja tehtävän edetessä sainkin olla tarkkana jotta ruunikko ei lähtisi asettumaan liiaksi. Aseteltuani ja taivuteltuani Vidaa käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin annoin sen parin kierroksen verran venyttää kaulaansa pitkällä ohjalla välikäyntien merkeissä.

Välikäynnit käveltyämme käänsin Vidan toiseen kierrokseen ja lähdin keräämään tamman ohjia tuntumalle sekä samalla myös herättelemään tammaa. Ohjien ollessa uudelleen tuntumalla sekä Vidan tuntuessa valmiilta työntekoon, annoin ruunikolle laukka-avut. Tamma nostikin yllättävän isoaskelisen laukan joten jouduin hieman hakemaan istuntaani Vidan laukassa, kunnes pystyin myötäämään tamman askellusta ja saatoin ratsastaa tamman keskihalkaisijalle. Maneesin keskipisteessä pyysin Vidaa vaihtamaan laukkaa ja puolet lyhyestä sivusta sekä sitä seuranneen pitkän sivun tamma saikin edetä vastalaukassa. Tehtävä hieman hidasti tempoa jolla tamma eteni, joten saatuani ensin varmuuden siitä, että Vidan oli helppo ja mukava liikkua askellajissa ja tehtävässä eteenpäin, pyysin tammaa laukkaamaan hieman reippaammin.

Vastalaukan sujuessa oikealle, siirsin tamman myötälaukkaan ja annoin Vidan edetä hetken siinä, ennen kuin käänsin tamman vasempaan kierrokseen ja nostin vastalaukan myös tähän kierrokseen. Vastalaukan sujuessa myös vasemmalle, palautin Vidan myötälaukkaan ja annoin tamman edetä myötälaukassa muutaman kierroksen verran, kunnes pyysin sen istunnalla raviin. Ravissa tamma sai venyttää eteen-alas, ennen kuin hidastin sen lopulta käyntiin ja annoin tamman kävellä reilut loppukäynnit.

26.11.2022, Kouluvalmennus, kirjoittanut Minni

Vida ja Lithy olivat verrytelleet jo valmiiksi joten saatoimme aloittaa valmennuksen heti kun vain pääsin perille Lukarikseen ja tallin maneesiin. Vaihdettuani muutaman sanan ratsastajan kanssa ja päästyäni vähän paremmin kartalle siitä, miten viimeaikojen treenit Vidan kanssa olivat menneet, saatoin pyytää Lihyä keräämään ruunikon tamman ohjat tuntumalle.

Tämän kerran valmennuksen aiheena tulisi olemaan vastalaukat joten heti kun Lithy oli valmis, tuo sai siirtää Vidan ensin myötalaukkaan ja hakea siinä hyvin pyörivän sekä eteenpäin kuljettavan askelluksen. Se ei toisaalta Vidan kanssa ollut hankalaa, mutta askelluksen ollessa oikeanlaista laukka päästiin alkuun vaihtamaan diagonaalilla. Ensimmäinen vaihto oli todella näyttävä ja ylöspäin suuntaava joten pyysinkin Lithyä siirtämään tamman takaisin vastalaukkaan ja tasaamaan askelluksen sekä ottamaan sen jälkeen tehtävän uudelleen. Tällä kertaa Vida ei vaihtanut laukkaa ihan niin näyttävästi, mutta silti vaihto oli vielä hieman liian näyttävä siihen, mitä monetkaan koulutuomarit haluaisivat. Hiljalleen tamma alkoi kuitenkin vaihtamaan laukkaa paljon sulavammin ja tässä vaiheessa ratsukko sai vaihtaa suuntaa.

Uuteen suuntaan ratsukko sai tehdä tehtävää samalla tavalla ja enää Vidan vaihdot eivät olleet niin näyttäviä joten toistoja tarvittiin paljon vähemmän. Parin sujuneen vaihdon sekä vastalaukan jälkeen ratsukko sai ottaa välikäynnit ennen kuin vastalaukkaa alettiin nostamaan käynnistä. Käynnistä Vida ei nostanut vastalaukkaa niin näyttävästi ja oikeastaan jo heti ensimmäinen laukannosto oli melkein täydellinen suoritus. Siihen tehtiin kuitenkin pari pientä hiontaa mutta vain muutaman kerran jälkeen ratsukko oli valmis vaihtamaan suuntaa sekä ottamaan vielä muutaman noston tähän suuntaan ennen kuin annoin Lithylle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt ruunikon kanssa. Ratsukon loppuverrytellessä annoin oman palautteeni valmennuksesta sekä toivotin ratsukolle onnea ja menestystä jatkoon.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus Lithy  |  Ulkoasun kuva © Lithy  |  virtuaalitalli / virtuaalihevonen