Onverwachte Calene

img img img
Kuvien © Benny de Ruiter
Virallinen nimi: Onverwachte Calene
Kutsumanimi: Cala
Sukupuoli: tamma
Rotu: Hollanninpuoliverinen (KWPN)
Säkäkorkeus: 170 cm

Väri
Fenotyyppi: tummanruunikko
Syntymäaika: 11.08.2015
Ikä: 7-vuotias
Syntymämaa: Alankomaat 
Kasvattaja: Herold Rensing (evm)
Maahantuoja: Piste VRL-11720
Omistaja: Lithy (VRL-07127)
Kotitalli: Lukariksen Hevoskeskus
Rekisterinumero(t): VH14-012-0321

Koulutustaso 
Kenttäratsastus: CCI/CIC4
Kouluratsastus: Vaativa A
Esteratsastus: 130 cm
Painotuslaji: Kenttäratsastus

Luonnekuvaus

Cala on omaa rauhaa rakastava, rohkea kulinaristi, jonka kanssa ei koskaan tule aika tylsäksi. Hyvin persoonallinen tamma ja tulee hienosti ihmisten kanssa toimeen. Muiden hevosten seurasta ei juuri piittaa lainkaan, eli yksinolo ei juuri tuota ongelmia. Herkuille kuitenkin on todella perso ja lempiruokaa taitaa ollakin ihan kaikki. Rehuhuone on tuttu paikka, sillä sinne tämä neitokainen on päässyt vilistämään pariin otteeseen, mutta matkaan on tullut mutkia kansien avaamisen kanssa, joten herkuttelemaan ei Cala ole päässyt.

Hoitaessa osaa pysyä hyvin paikoillaan, eikä turhia välitä vaikka ympäristössä olisi paljon vilinää tai ei ketään. Hoitotoimenpiteet ovat tammalle tuttuja ja se on hyvin yhteistyökykyinen hoidettaessa. Kengittäjä eikä eläinlääkäri tuota ongelmia, vaikka pistämisen kanssa tamma ei aina ole yhtä mielissään. Ei kuitenkaan pure, näyki tai potki koskaan. Pestessä voi liikuskella jonkun verran, mutta välillä myös viilentävä suihku on ihanan rentouttavaa, eli esimerkiksi rankkojen treenien jälkeen ei Cala pistä pientä huuhtaisua pahaksi.

Ratsuna on todella rohkea tapaus ja luottavainen ratsastajaansa kohtaan. Kuuntelee hyvin eri apuja, eikä ole lainkaan kovasuinen. Saattaa tarvita kannustusta välillä, sillä lykkää olemaan hieman verkkainen tapaus silloin tällöin. Varsinkin maastoesteillä esteiden pitkillä väleillä saa Calalle antaa kunnolla kannustusta vauhtiin. Koulua menee todella hienosti ja kokeneella ratsastajalla menee kuin unelma. Saattaa vaatia hieman päättäväistä otetta ohjaksiinsa ja pelkät kylkien potkimiset ja ohjaksien kiskominen ei Calan kanssa johda mihinkään. Esteillä kuitenkin on todella aktiivisena menossa mukana, vaikka ratsastaja ei koko ajan hakisi täydellisyyttä. Cala hyppää mielellään, mutta ei juuri kuumene ikinä.

kirjoittanut Piste

Sukutaulu

i. Unknown Warrior (evm) ii. Weten het verleden (evm) iii. Gottfried (evm)
iie. Annemieke (evm)
ie. Wilt u (evm) iei. Michel (evm)
iee. Neeltje (evm)
e. Nutcase Jane (evm) ei. Grappige (evm) eii. Bastiaan (evm)
eie. Sybylla (evm)
ee. Ongelooflijke Mooi (evm) eei. Harold (evm)
eee. Mooi (evm)

Sukuselvitys

i. Unknown Warrior (kwpn, 171cm, NL) ei turhia pienistä piitannut. Tämä rohkea kenttäratsu kerkesi elämänsä aikana kilpailemaan monen monissa kilpailuissa Hollannissa, mutta ulkomaille ei juuri ennättänyt, jonka vuoksi siis orille jäi vähemmän sijoituksia kuin esimerkiksi vanhemmilleen. Tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan hyvän sukunsa, voimakkaan ja komean ulkomuotona, sekä menestyneiden jälkeläisten kautta ori sai haalittua itselleen kenttäratsujen laatuarvostelusta vuonna 2011. toisen tittelin.

ii. Weten het verleden syntyi Tanskassa, josta myös orin vanhemmat olivat peräisin. Se kilpaili erittäin menestyksekkäästi kenttäratsastuksen CIC5 luokissa, tuolloin kun näitä vielä järjestettiin. Kilpaura olikin orin kanssa hyvin raskas, mutta kesti pitkään ja sijoituksia saatiin kerättyä ennen ansaittua kisaeläkettä hyvät määrät.

iii. Gottfried kilpaili myös CIC5 tasolla ja oli myös todellinen herkkusuu. Orille kelpasi lähes kaikki mahdollinen syötävä, eikä se turhia alkanutkaan nirsoilemaan. Orilla oli myös hyvin paljon rohkeutta ja kestävyyttä maastoesteille, jonka puolesta pärjäsikin erinomaisesti, vaikka rataesteillä orin vahvuuksia eivät olleet juuri tiukat käännökset. Laatuarvosteluihin orin kanssa tähdättiin aina kasvattajansa puolesta, joka osoittautui hyvin menestyksekkääksi ideaksi. Ori nappasi helposti yleislaatuarvostelun ja kenttäratsujen laatuarvostelun 1.tittelit.

iie. Annemieken emä oli kenttäratsu ja isä taas GP tason kouluratsu. Tammalla oli siis hyvät mahdollisuudet pärjätä kouluratsastuksessa, mutta päätyikin kilpailemaan CIC4 tason kenttäratsastuksessa. Tamma meni todella hienosti painotuslajissaan, eivätkä kouluratsastusluokatkaan juuri tälle lennokas-askeliselle tammalle ongelmia.

ie. Wilt u syntyi ja eli Alankomaissa sukunsa lailla. Tamma oli todella kilttiluontoinen, eikä sen kanssa juuri tullut ongelmia yhteistyössä. Hyvin yhteistyöhaluinen tamma, joka kilpaili kenttäratsastuksen CIC4 luokissa. Pärjäsi erinomaisesti kansallisellakin tasolla ja kerkesi elämänsä aikana saavuttamaan suuren määrän sijoituksia. Kenttäratsujen laatuarvostelusta tamma noutikin 2.tittelin.

iei. Michel oli yleispainotteinen ori, joka kilpaili siis koulu- ja esteratsastuksessa. Maastoesteille ei sen kanssa koskaan lähdetty testaamaan. Ori olikin syy siihen, miksei Wilt u pärjännyt laatuarvosteluissa paremmin. Koulussa tämä ori kuitenkin loisti, vaikka käytökseltään se omasi todella paljon huonoja piirteitä näykkimisestä pienimuotoiseen pukitteluun ja uhkailuun ihmisiä kohtaan.

iee. Neeltje kuitenkin kilpaili taas kenttäratsastuksessa. Tammalla oli todella paljon potentiaalia radoille vanhempiensa puolesta ja siksi nousikin saman tien tuolloisille CIC5 luokille saakka. Tamma kiersi paljon ulkomaita lävitse ja otti kaiken irti vanhemmilta saamistaan taidoista, eikä ollut siis ihme että tamman kanssa eksyttiin vielä vanhalla ikää yleis- ja kenttäratsujen laatuarvosteluihin, joista nappasikin mukaansa molemmista 1.tittelit.

e. Nutcase Jane (kwpn, 167cm, NL) oli hyvin hankalaluontoinen tamma, jonka perusluonne tuntuikin olevan: levoton. Hollanninpuoliverisille ominainen yhteistyökyky oli todella pienimuotoista ja siksi tamma toimikin lähes koko elämänsä vain muutaman ratsastajan ratsuna. Radalla kuitenkin löytyi todella paljon vauhtia ja potentiaalia, jonka puolesta sijoituksia tamma napsi mennen tullen, niin kotimaassakin kuin ulkomailla arvokisoissa. Laatuarvostelut olivat vielä nuoruudessa haaveissaan, mutta hankalan olemuksen ja vähäisen jälkeläismäärän vuoksi ei tamman kanssa koskaan päästy sinne asti.

ei. Grappige oli pääsyy Janen huonoon käytökseen, nimittäin tämän orin jos jonkun puolelta löytyi hankalasti käyttäytyviä hevosia. Vauhtia ja vaarat tilanteet kuuluivat arkeen tämän orin kanssa, eikä juuri kukaan sen selkään uskaltanutkaan kavuta. Kilpailu-ura oli osaksi myös sen vuoksi hieman lyhyehkö, eikä laatuarvosteluihin juuri pyrittykään.

eii. Bastiaan tuotiin nuorella ikää jo Irlannista Alankomaihin. Ori ei juuri käytökseltään ollut kehuttavissa, mutta sinnikkyyttä löytyi todella paljon kenttäratsastuksen puoleen. Ori aloittikin sukunsa puolesta ensimmäisenä kenttähevosena, sillä orin vanhemmista toinen oli pääasiassa valjakkohevonen ja toinen esteratsu. Sekoitus ei ollut siis häikäisevä ja juuri ei Bastiaanin kanssa rima ollut korkealla. Kilpaileminen lähti hyvin käyntiin CIC3 luokissa, jonka ohella myös muutamat CIC4 tason kilpailut ori kävi. Laatuarvostelut eivät käyneet edes mielessä sen kohdalla, mutta ihan hyvä suvunjatkaja orista tuli kuitenkin loppuviimein.

eie. Sybylla oli todellinen neiti, se oli nirso ja alkoi helposti protestoida epämieluisista hoitotoimenpiteistä ja sekavista avuista. Mutta sinnikkyyttä löytyi paljon ja siitä oli hyötyä tamman kilpaillessa CIC4 tasolla kenttäratsastuksessa. Kilpaura meni suotuisasti ja yhden ratsastajan ratsuna toimiessaan ei tullut paljoa epäselvyyksiä. Ratsastaja ja ratsu ymmärsivät toisiaan, jonka puolesta tamma oli päässyt erinomaiseen kotiin. Jälkeläisiä ei tammalle astutettu kuin 1kpl sen huonon käytöksen puolesta, mutta laatuarvosteluissa Sybyllaa käytettiin saaden hienosti kenttäratsujen- ja hollanninpuoliveristen laatuarvostelusta 2.tittelit.

ee. Ongelooflijke Mooi oli paljon parempikäytöksisemmän puolen jälkeläinen. Hyvin potentiaalinen kilparatsu ja sopi vaikka lapsen käsiteltäväksi parhaimpina päivinä. Kilparatsuna tamma kuitenkin toimi hyvin aktiivisella kasvattajalla, joka kenttäratsujen ohella piti tallissaan myös esteratsuja. Kasvatustalli oli valtava, mutta Mooi ei jäänyt lainkaan muita vähemmälle huomiolle. Se kilpaili vakiona eräällä tallin kilpailuttajalla, joka veikin tammaa jos jonkinmoisiin suurempiin kisoihin parhaimmillaan CIC5 tasolle saakka. Tamma pärjäsikin todella hienosti ja kilpa-ura pysyi aktiivisesti käynnissä tamman 11-vuotispäiville saakka. Tämän jälkeen tamma pääsi jo kisaeläkkeelle. Sijoituksia oli jo haalittuna hyvät määrät ja tamma sai pian ensimmäisen varsansa. Hollanninpuoliveristen laatuarvosteluista tamma kävi vanhemmalla ikää noutamassa 1.tittelin, erinomaisena rotunsa edustajana.

eei. Harold oli komea musta hollanninpuoliverinen, joka omasi todella miellyttävän luonteen. Ori kilpaili hienosti kenttäratsastuksen CIC5 tasolla, jonka ohella myös kouluratsastuksen vaativan A:n tasolla. Todella runsas sijoitusmäärä Haroldilla olikin jo takataskussaan kilpaeläkkeelle lähtiessään. Ori oli todella kysytty siitosurallaan ja sai paljon menestyneitä varsoja, lähinnä kenttäpuolelta, joten ei ollut ihme että ori myös saavutti hollanninpuoliveristen laatuarvostelusta 1.tittelin, jonka lisäksi myös yleislaatuarvostelusta.

eee. Mooi kilpaili täyspäisenä kenttäratsuna 4 vuotta CIC5 tasolla, mutta tämän jälkeen jäi jo varhain kilpaeläkkeelle. Tamma aloitti sen jälkeen siitostammana olonsa, mutta kunnossa se pidettiin hienosti loppuun asti treenailulla ja valmentautumisella, toimi myös erinomaisena opetusratsuna hyvän luonteensa puolesta. Näyttelyissäkin tammalla tuli paljon kehua ja muotovalion titteliä sen kanssa haettiinkin, kunnes viimein tämä saavutettiin tamman ollessa 12-vuotias.

kirjoittanut Piste

Kilpailukalenteri

KERJ

18.09.14 - Whispering Heaven - KERJ - ​CIC4 - 05/30
27.10.14 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 02/30
27.10.14 - Foxvale - KERJ - CIC4 - 06/40
30.10.14 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 01/30
31.10.14 - Foxvale - KERJ - CIC4 - 01/40
01.11.14 - Kilpailukeskus Reiter - KERJ - CIC4 - 03/23
06.11.14 - Pimento - KERJ - CIC4 - 03/30
12.11.14 - Pimento - KERJ - CIC4 - 02/30
16.11.14 - Rêve de Haussea - KERJ - CIC4 - 04/30
17.11.14 - Pimento - KERJ - CIC4 - 02/30

17.11.14 - Rêve de Haussea - KERJ - CIC4 - 01/30
18.03.15 - Rivel Sporthorses - KERJ - CIC4 - 05/40
19.03.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 04/27
21.03.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 03/27
​04.02.2018 - Stratocaster - KERJ - CIC4 - 06/36
​23.03.15 - Rivel Sporthorses - KERJ - CIC4 - 06/40
25.03.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 01/27
26.03.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 02/27
06.04.15 - Spiderwick - KERJ - CIC4 - 02/38
06.04.15 - Elfengård - KERJ - CIC4 - 04/26

07.04.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 03/30
08.04.15 - Whispering Heaven - KERJ - CIC4 - 05/30
08.04.15 - Elfengård - KERJ - CIC4 - 01/26
13.04.15 - Rêve de Haussea - KERJ - CIC4 - 05/30
15.04.15 - Rêve de Haussea - KERJ - CIC4 - 01/30

21.04.15 - Kilpailukeskus Reiter - KERJ - CIC4 - 01/12
22.04.15 - Kilpailukeskus Reiter - KERJ - CIC4 - 02/12
23.04.15 - Kilpailukeskus Reiter - KERJ - CIC4 - 03/12
27.04.15 - Kilpailukeskus Reiter - KERJ - CIC4 - ​01/12
ERJ

16.02.2018 - Supernatural - 120cm - 1/48
KRJ

04.02.2018 - Vindhani - Va A - 2/18
​14.02.2018 - Ruskavaara - Va B - 3/29
16.02.2018 - Ruskavaara - Va B - 1/29
11.02.2018 - Ruskavaara - Va B - 2/29
15.02.2018 - Ruskavaara - Va B - 5/29

​17.02.2018 - Ruskavaara - Va B - 5/29

Päiväkirja

02.09.2014, Päiväkirjamerkintä, Nicola (tallityttö)

Kävelin Rêve de Haussean tallipihaan keltainen kassi olallani. Piha oli suuri ja siisti. Nurmikkoalueet oli leikattu vastikään, sillä ruohosilppua oli kaikkialla. Menin talliin ja aloin heti lukemaan hevosten nimikylttejä. Nimet vilisivät silmissäni, mutta pysähdyin "Onverwachte Calene" - nimikyltin kohdalle. Kurkkasin karsinaan ja huomasin siellä hevosen. Se oli Cala, josta pitäisin huolta. En ollut ajatellut mitä tekisin tämä neidin kanssa. Ehkä tutustuisin siihen...
Raotin karsinan ovea sen verran, että mahduin siitä Calan karsinaan. Tervehdin hevosta ja taputin sen kaulaa harjan alta. Päätin ottaa tamman käytävälle, jossa harjaisin sen kiiltäväksi.

Kun Cala oli kiinnitetty hyvin käytävälle, kävin hakemassa sen hoitopakin, josta löysin niin pehmeät kovatkin harjat. Oli siellä kaviokoukkukin ja muutama muu hoitoväline. Aloitin harjaamaan Calaa kovalla harjalla pitkin vedoin. Tamma nautti selvästi, koska se nyökytteli päällään tyytyväisenä. Calassa ei ollut, kuin muutama kohta, jossa oli kuivunutta kuraa. Harjasin sen kuitenkin joka paikasta. Kun olin vaihtamassa harjaa olin kaatua rähmälleni, koska takanani oleva ihana hevonen töytäisi minua , mutta onneksi sain kädet maahan ennen kuin tömähdin lattialle. Ei kannata laitta hoitopakkia Calan eteen, totesin mielessäni.
Toruin Calaa leikkisästi, sillä en voinut olla nauramatta, kun nousin ylös. Jatkoin tamman harjaamista, kun olin saanut oikean harjan käteeni.

Harjattuani Cala aloin selvittelemään sen harjaa ja häntää. Ne olivatkin takkuiset! Niitä harjaillessa jouduin monet kerrat harjaamaan samaa kohtaa, mutta selvisin siitäkin urakasta. Seuraavana oli kavioitten vuoro. Otin esiin kaviokoukun ja aloin raaputtamaan likaa tamman kaviosta. Varoin sädettä huolella. Kaviossa ei ollut paljoa putsaamista, mutta hyvä ne oli silti puhdistaa.

Olin nyt hoitanut Calan moitteettomasti. Keksin lähteä kävelylle maastoon, koska mielestäni se oli juuri nyt tarpeen kummallekin. Laitoin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin matkaan.

Maastopolulla tamma asteli reippaana eteenpäin. Jouduin välillä hiljentämään vauhtia tekemällä voltin, koska Cala lähestulkoon juoksi. Se oli pirteällä päällä. Näimme monta kertaa oravan puussa ja jäniksen juoksemassa polulla. Cala vain nosti päätä ja hörähti. Ei lenkkimme ollut pelkkää kävelemistä, sillä me juoksimme aina ylämäessä tai tasaisella maalla. Kun käännyimme takaisin tallille päin, minun ei tarvinnut enää pidätellä Calaa niin paljoa. Se käveli vierelläni rauhallisesti ja nosti päätä aina, kun lintu lähti lentoon puusta tai oksa katkesi viereisessä metsässä. Muuten palasimme rauhallisin mielin takaisin tallille.

Tallilla harjasin vielä Calaa hetken, kunnes laitoin sen takaisin karsinaansa. Annoin sille vielä puolikkaan porkkanan ja leivänpalan, jotka olin ahtanut kassiini. Sitten jätin tamman karsinaansa ja lähdin kotiin.

12.09.2014, Päiväkirjamerkintä, Piste VRL-11720

Pian oli edessä Calan ensimmäiset kilpailut ja tästä syystä kova treeniputki olikin ollut päällä jatkuvalla syötöllä. Taas olinkin tammaa laittamassa kuntoon maastoesteitä varten, mutta tamma ei tuntunut tylsistyvän lainkaan menoon ja meininkiin. Se lähti tallipihasta yhtä suurella innolla kuin kaikilla muillakin keikoilla ja nyt pääsimme todella matkaa tavoittavassa käynnissä perille maastoestelenkille. Taputtelin tammaa ja aloittelimme hyppäämisen hieman matalammilla esteillä, sen jälkeen kun olimme hieman lämmitelleet maastotiellä ravissa ja laukassa.

Hyppääminen lähti erinomaisesti käyntiin aloittaessamme ylittämällä matalampaa tukkiestettä. Tamma alkoi heti puhkua intoa, mutta sitä sai olla kannustamassa taas pian esteen jälkeen kun vauhti alkoi hidastua. Hyppäsimme esteen pariin otteeseen verryttelynä, jota seurasi sitten muut esteet. Kehuin tammaa jokaisen esteen jälkeen kunnolla taputtaen kaulalle. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme kunnolla vauhtiin ja vedimme maastoesteitä taas ratana. Otin hieman pidemmät välimatkat esteiden välillä ja sain olla tammaa kannustamassa, varsinkin kun raippa oli jäänyt tällä kertaa tallille. Virheitä ei kuitenkaan juuri sattunut, vaan sain olla ylpeä Calasta. Ratsastin sen kunnolla hikeen, että huomenna voisi sitten pitää hieman rennomman käyntilenkin.

Noin tunnin kuluttua saapumisestamme lähdin ratsastamaan takaisin tallia kohti. Tamma jolkotteli jo rauhallisin mielin tallia kohti, mutta hieman vielä innostuksissaan treeneistä ja hyppäämisestä. Tallille pääsimme nopeasti reippaassa käynnissä ja kävinkin nopeasti riisumassa tamman ja vein sen kävelytyskoneeseen. Julia oli juuri kävelytyskoneessa pitämässä Limited Editionia, joten Cala laitettiin seuraksi toiseen osaan. Itse luottauduin Julian katsomaan näiden perään kun itse menin siivoamaan jälkiäni tallista.

30.09.2014, Päiväkirjamerkintä, Celestina (tallityttö)

Seuraavaksi vuorossani oli uskomaton ja hieno kenttähevonen Onverwachte Calene, mutta tutummin pelkkä Cala. Katselin tarhassa möllöttävää ennen kuin lähdin hakemaan sitä. Cala hörähti minulle muutaman kerran mulkoillen kohti, mutta tuli reippaasti portille minua vastaan. Onneksi tamma tuli vastaan, ettei tarvinnut kurassa möyriä. Minulla oli muutama herkku taskussa, jotka tamma haistoi saman tien, josta huomasin tamman person luonteen. Nauroin sen yrittäessä saada taskujani auki. Rauhoittelin tammaa hetken aikaa, mutta heti kun se lopetti kerjäämisen ja käänsi päänsä pois taskustani, niin kehuin sitä antamalla pienen porkkanan palan. Hymyilin ja taputin tammaa kaulalle ja sidoin sen kiinni käytävälle, jossa rupesin harjaamaan mutapeitteistä tammaa. Pitkän harjaus session jälkeen viimeistelen tamman ja varustan sen rauhassa. Tarkoituksena oli mennä hyppimään kauniina iltapäivänä maastoestetä, joten pistin suojat huolella sekä oman turvaliivin kuin kypärinkin.

Talutin tamman tallin pihalle, jossa kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Onneksi tamma käyttäytyi asiallisesti vaikka vähän luimi vyötä kiristäessä sekä jalustimien säädössä steppaili. Lähdin vapain ohjin kohti maastoestekenttää, jonne oli hyvät opasteet onneksi, sillä muuten olisin varmasti eksynyt Calan kanssa. Tamma oli suustaan rento samoin muutenkin kävellessä pää alhaalla korvat hörössä pitkin maastotietä. Lämmittelin tammaa samalla ravaamalla hyvissä kohtiin sekä vähän laukkaakin.

Radalla taas lämmittelin tammaa enemmän laukassa, että liikkuu pohkeesta eteenpäin ja pidätteestä, istunta avuista hidastaa. Kehuin sitä äänelläni ja rupesin hyppäämään pieniä tukkeja reippaassa laukassa. Cala hyppäsi oikein mielellään pitkällä loikalla ja jatkettiin samassa tempossa kohti seuraavaa isoa tukkia. Siihen annoin tammalle kannustusta. Ennen estettä tamma rentoutui ja hyppäsi oikein hienosti jälleen kerran. Seuraavaksi laukattiin kohti vesiestettä, että loikkasimme kukkulan alta veteen. Vesi ei ollut Calalle ongelma ja itse mukauduin pomppiviin ja raskaisiin liikkeisiin vedessä pitkin ohjin, jotta tamma saisi paremman tasapainon kaulan avulla kohti seuraavaa estettä pois vedestä. Hyppy meni aika vinoksi, mutta suoriutui hyvin. Siirsin tamman raviin, mutta nostin pitkällä hiekka suoralla laukan. Kannustin tammaa laukkaamalla kovempaa keräämällä ohjaa kevyeeseen tuntumaan sekä pidätin kohti seuraavaa estettä, joka oli lankuista tehty pysty este. Cala laukkasi rullaavasti ja energisesti kohti estettä, annoin pohjetta ennen estettä ja tamma loikkasi hienosti maastoesteen yli. Kehuin tammaa hyvästä suorituksesta ja annoin sen ravata maastotietä ihan vapain ohjin. Tien muututtua kovemmaksi siirsin hengityksen ja rentoutumisen kautta tamman käyntiin ja kävelimme rauhassa kohti tallia.

Tallin pihalla nousin pois selästä ja vein hikisen tamman suoraan pesupaikalle. Tamma pärski pesupaikalla ollessa vapaana, kun otin silta satulan ja suitset pois. Sujautin riimun sen päähän ja molemmilta puolilta kiinni. Vein varusteet omille paikoilleen, mutta putsasin nahkaisen panssari vyön huolella pois kurasta ja hiekasta. Samoin pyyhkäisin satulan ja suitset putsasin kokonaan ristittäen omalle paikalleen. Cala ei ollut moksiskaan jäädessä yksin. Laitoin letkun päälle, josta tuli haaleaa vettä ja putsasin suojat niiden ollessa tamman päällä vielä, ennen kuin otin ne pois pistäen kuivumaan telineeseen.

Seuraavaksi olikin Calan pesu. Vaikka tamma aluksi väisteli vettä ja nosteli päätänsä, ei se ollut moksiskaan vaan rentoutui ja antoi minut pestä tamman kokonaan haalealla vedellä. Viileällä vedellä putsasin uudestaan kaulan, ryntäät, vatsan ja jalat. Huomasin, että tamma nautti viilentävästä vaikutuksesta, mutta hikiviilalla putsaaminen ei ollut yhtä mukavaa sen luimiessa pää alhaalla. Hain tammalle villaloimen, jotta se kuivuisi ja laitoin kylmä geeliä sen etu- ja takajänteisiin sekä niveliin ja polviin, ettei vaan tulisi ongelmia ym. Hymyilen ja vein tamman sen omaan karsinaan, jossa alkoi tyytyväisenä rouskuttaa iltaruokiaan.

03.10.2014, Päiväkirjamerkintä, Nicola (tallityttö)

Harjailin parhaimmillaan Calaa käytävällä. Se ei näyttänyt likaiselta, mutta pölisi niin paljon, että sai minut köhimään ja kääntämään pääni pois. Odotin pahimman pölyn laskeutumista ennen, kuin jatkoin harjaamista odottaen uutta pölylastia, jota ei ikinä tullut. Harjasin tamman loppuun ja pääsin putsaamaan sen kaviot, joihin minulla meni aikaa, koska ensin Cala ei suostunut nostamaan kavioitaan. Kun pidin pienen tauon tamma nosti jalkansa ja minä pääsin siihen käsiksi. Cala yksi, minä nolla.

Sain putsattua tamman kaviot kuitenkin hyvin, vaikka alussa oli hieman vaikeuksia. Seuraavana kävin hakemassa tamman suojat, satulan sekä suitset ja aloitin varustamaan sitä. Ensin laitoin suojat Calan jalkoihin ja varmistin, että ne olivat yhtä kireällä. Seuraavana oli satula, jonka nostin tamman selkään. Asettelin sen oikealle paikalle ja laitoin satulavyön ensimmäisiin reikiin kiinni. Viimeisenä irrotin riimun hevosen päästä ja pujotin ohjakset sen kaulalle. Kuolaimet Cala otti vastaan hyvin, joten pääsin laittamaan soljet kiinni. Nyt olisimme valmiita lähtemään kentälle, jossa menisimme ravipuomeja sekä esteitä.

Kentällä talutin Calaa samalla, kun laitoin yhdelle sivulla ravipuomit ja rakensin toiselle sivulle muutaman esteen. Kaksi estettä oli kentän keskellä. Radan rakennettuani kiristin satulavyötä, säädin jalustimet minulle sopiviksi ja nousin tamman selkään. Lähdin liikkeelle käynnissä, mutta pian meninkin kevennettyä ravia, jossa tein erilaisia kuvioita lämmitelläkseni Calaa. Otin myös muutamia laukannostoja, jotka sujuivat todella hyvin meiltä. Calan laukka oli pehmeää ja vauhdikasta, mutta en pidätellyt paljoa. Menin pari kertaa kevyessä ravissa ravipuomit, mutta lopulta istuin harjoitusraviin. Annoin tammalle pohkeita, kun saavuimme puomeille. Tunsi aina, kun Cala nosti jalkojaan. Välillä minä unohdin kokonaan pohkeet ja tammalla osui kavio puomiin, mutta vammoja ei tullut minnekään.

Seuraavana siirryimme esteille. Olin rakentanut yhden ristikon, pystyesteen sekä innarin. Kentän keskellä oli kahden okserin sarja, josta ajattelin Calan selviytyvän. Esteet olivat vielä matalia, mutta ei niitten korkeita tarvitse ollakaan. Tärkeintä on, että pääsemme yli. Nostin laukan kulmasta ja kohti ensimmäistä estettä, ristikkoa. Suuntasin katseeni esteen yli ja nousin kevyeen istuntaan, kun saavuimme esteelle, josta pääsimme yli. Katseeni etsi pystyesteen. Pääsimme myös senkin yli, mutta innarissa Calalla kolahti kavio puomiin. Emme kuitenkaan tiputtaneet sitä. Viimeisenä oli sarja, josta tiputimme kaksi puomia ensimmäiseltä esteeltä. Tein tämän radan muutaman kerran oikeasta sekä vasemmasta kierroksesta, kunnes oli loppujäähyjen aika. Ravailin kevyttä ravia pitkin ohjin pari kierrosta. Sen jälkeen tiputin ravin käyntiin ja laskeuduin satulasta. Löystytin satulavyötä ja lähdin talliin.

Tallissa purin Calan, jossa minulla meni vain hetki. Tämän jälkeen palkitsin Calan omenalla, jonka se rouskutti tyytyväisenä. Harjasin tamman vielä kerran ennen, kuin vein sen takaisin tarhaan.

16.10.2014, Päiväkirjamerkintä, Nicola (tallityttö)

Olin juuri tullut Rêve de Hausseaan aurinkoisena päivänä. Kun menin talliin jätin tavarani jossain vaiheessa pois kädestäni ja suuntasin kulkuni Calan karsinalle. Cala oli hevonen, jota liikuttelen säännöllisesti Rêve de Hausseassa. Nappasin riimunnarun ja riimun, kunnes lähdin hakemaan tammaa tarhasta, jossa se parhaimmillaan käyskenteli tyytyväisenä. Tarhan portilla kutsuin Calaa ääneen ja pian se tulikin ilmavassa ravissa luokseni. Tervehdin tammaa mutisemalla "hei" ja silittämällä sen silkkistä turpaa. Alitin aidan ja pujotin riimun sen päähän ennen kuin kiinnitin riimunnarun siihen kiinni. Aukaisin portin ja lähdin taluttamaan Calaa valoisaan talliin.

Tallissa harjailin hevosta, jonka olin kiinnittänyt käytävälle, kaikessa rauhassa. En pitänyt kiirettä, koska nyt hosuminen ei auttaisi yhtään. Toistin samat rutiinit, kuten aiemminkin; harjasin roskat ja kaikki irronneet karvat pois, selvittelin harjan ja hännän sekä putsasin kaviot. Satuloin ja suitsin myös tamman, jotta pääsisin ratsastamaan maastoon, kuten olin suunnitellut. Laiton jopa suojat ettei, vaan Cala kolhi jalkojansa, kun ratsastan.

Laitoin kypärän päähäni ja talutin hevosen ulos, jossa kiristin satulavyötä, mittasin jalustimet ja nousin satulaan. Maiskautin Calan liikkeelle. Ratsastin löysin ohjin maastopolulle, jossa aloin pikkuhiljaa keräämään niitä käsiin. Ravasin kevyesti aluksi, mutta sitten lähdin ottamaan pitkiä sekä lyhyitä laukkapätkiä suorilla tai ylämäissä, jotka tulivat esiin mutkien takaa.

Kun ravasin maastopolulla, yhtäkkiä jokin lintu lensi viereisestä puusta ylitsemme siivet ilmaa paiskien. Cala säikähti lintua ja hypähti sivulle päin samalla yrittäen ryöstää laukkaa. Pysyin nippa nappa satulassa sekä sain pidäteltyä tammaa niin, että sen etupää laukkasi ja takapää ravasi. Rauhoittelin tamma siirtyessäni käyntiin. Se vilkuili vasemmalle, joten käänsin tamman pään oikealle, jotta Cala ei näkisi viereistä metsää. Kun olin varma siitä, että tamma ei säikähdä suoristin sen pään ja jatkoin ravaamista reippaaseen tahtiin. Kannustin lopulta Calan laukkaan viimeiseen laukkaan tällä reissulla. Otin kaiken irti siitä hetkestä ja annoin tamman laukata omaa vauhtia.

Lopulta hiljensin käyntiin ja käännyin takaisin Rêve de Hausseaan. Ravailin paluumatkalla kevyesti aika paljon, mutta ratsastin käynnillä tallipihaan. Laskeuduin satulasta ja löystytin vyötä, kunnes talutin Calan talliin ja aloin purkamaan varusteita sen päältä. Ne olivat pian omilla paikoillaan, joten päätin harjata hevosen vielä kerran. Otin pehmeän harjan ja aloin vetämään pitkiä, rauhallisia vetoja. Tamma nuokkui minun hoitaessa sitä. Vilkaisin kelloani ja päätin viedä Calan vielä tarhaan, koska se ehtisi olla siellä ainakin kolme tuntia. Niinpä vein tämän tyttösen ulos ja lähdin itse kotiin.

09.11.2014, Päiväkirjamerkintä, Nicola (tallityttö)

Aukaisin Rêve de Haussean oven, joka vei minulle jo tuttuun ja turvalliseen hevoselle tuoksuvaan talliin, jossa leijui myös ihana heinän tuoksu. Kävelin käytävällä varoen oikeaa jalkaani, koska se oli kipeä. Jalkani takia tänään ajattelin ottaa iisimmin. Calan juoksuttaminen kuulosti sopivalta ja tekisi vaihtelua tammallekin.
Kävin hakemassa Calan tarhasta, jossa se rouskutti heinää kahden muun tamman kanssa, joita en vielä tuntenut. Kutsuin Calaa nimeltä. Se nosti siron päänsä heinäkasasta ja hörähti minulle. Cala ei kuitenkaan tullut minua vastaan vai laski päänsä alas ja alkoi syödä. Jouduin siis kävelemään sen, joka ei olisi huvittanut minua kipeällä jalalla, mutta pakko mikä pakko. Kun pääsin tamman luo, se nosti päänsä ja tökkäsi minua päällänsä, jonka jälkeen ujutin riimun sille ja napsautin riimunnarun kiinni, jotta voisin taluttaa Calan talliin.

Tallissa harjasin Calan ensin piikkisukalla. En juuri löytänyt kovettuneita kohtia, mutta harjasin silti kummankin puolen yhtä huolellisesti, kuin ennenkin. Vaihdoin piikkisuan pölyharjaan, kun olin valmis. Harjasin vielä nopeasti, mutta huolellisesti.
Kun harjaukset oli harjattu, kävin hakemassa juoksutusliinan ja suitset, joista irrotin ohjakset. Palasin Calan luo ja pujotin suitset sen päähän sekä kiinnitin juoksutusliinan niihin, kun olin kiristellyt kaikki remmit sopiviksi. Lähdimme kentälle, joka oli tyhjä. Kentällä annoin tamman mennä käyntiä ympärilläni. Hetken päästä, kun Cala oli kiertänyt muutaman kiekon käyntiä kannustin sen raviin. Hevonen nosteli jalkojansa korkealle ravatessaan, mutta ei se minua haitannut. Yritin saada Calan menemään reipasta ravia, joka oli melko helppoa.

Vaihdoin suunnan ja annoin tamman ravata siihenkin suuntaan samaan tahtiin ennen kuin päätin hiljentää vauhtia. Cala kiersi muutaman kiekon käynnissä, kunnes palasimme talliin, jossa otin suitset pois ja palkitsin tamman porkkanan viipaleilla ja ruisleivän palasella. Seuraavana vein Calan tarhaan ja palasin talliin, jossa pakkasin tavarani sekä lähdin kotiin.

21.03.2015, Päiväkirjamerkintä, Piste VRL-11720 ja Lillian, Eläinklinikka Rautayrtti

Calallakaan ei eläinlääkärin tarkastuksessa havaittu mitään erikoista, kuten ei juuri muillakaan tallilla tänään tarkastetuilla hevosilla. Tämäkin tamma sai lähteä terveiden papereiden kera tarkastuksesta. – Piste

Cala sai kaikki rokotteet: tetanus-, botulismi-, herpes-, rabies- ja hevosinfluenssarokotteen. Calan askellajit olivat puhtaat ja virheliikeratoja ei ollut. Silmät toimivat hyvin ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Loishäätöä ei tarvinnut tehdä puhtaasta loisnäytteestä johtuen. Jaloissa ei ollut haavaumia eikä naarmuja ja ne olivat myös tarpeeksi viileät. Selässä oli pientä jumia, mutta hieronta helpottaa sitäkin. Suu oli täysin terve ja ikenet olivat kunnossa. Hampaat raspattiin. Kavioissa ei ollut lohkeamia ja ne olivat kovat ja kiinteät. Pulssi ja hengitystiheys olivat normaalit ja ruumiinlämpö sekä suolistoäänet myös. - Lillian

Valmennukset

29.08.2014, Estevalmennus, Nuppu03 VRL-13435

Piste ja Cala saapuivat maneesiin juuri, kun olin koonnut esteet. Tervehdin heitä ja pyysin Pistettä nousemaan selkään. Piste ensin tarkasti hevosen ja nousi sitten selkään. Hän ravaili ja laukkaili hetkisen, tullen sitten luokseni käskyä odottelemaan. Pyysin häntä hyppäämään ensimmäisen kokoamani esteen, joka 150cm okseri oli. He lähestyvät estettä hyvässä kulmassa ja tempossa, ja Cala loikkasi valtavan loikan sen yli. Tammalla oli voimaa hypyssä! Pyysin Pistettä sitten hyppäämään heti koko radan.

Radan jokainen este oli 150cm korkea, ja niistä ensimmäinen oli okseri, muut pystyesteitä, paitsi neljäs este, joka oli radan vaativin, sarjaeste. Piste aloitti radan hyppäämisen. Ensimmäinen este sujui mukavassa tempossa ja suurella loikalla, mutta siitä jäi seuraavalle esteelle vain yksi askel, mutta Cala selvisi siitä. Kolmannelle esteelle oli jo reilummin matkaa, viitisen askelta, ja Piste kokosi Calan hyvin esteelle, ja se sujui tiputtamatta. Neljännelle esteelle lähestyminen onnistui hyvässä tempossa, joskin hyppy jäi liian lyhyeksi, jolloin yksi puomi putosi. Sitten jäljellä oli kaksi estettä. Sen ensin olevan lähestyminen sujui hyvin. Hyppykin oli mainio ja hyvässä kulmassa. Viimeinen este sujui myös upeasti. Sen jälkeen Piste taputti hevosta ja laskeutui selästä.

21.09.2014, Estevalmennus, Silva

Seuraava hevonen oli Onverwachte Calene. Tummanruunikko tamma hyppäisi samaa tasoa kuin Rachel joten en muuttanut radassa mitään. Potkiskelin hiekkaa odotellessani Pistettä ja Calaa. Kun ratsukko viimein saapui, odotin kärsivällisesti vielä sen aikaa että ratsastaja sai satulavyön kiristettyä ja muutaman remmin tarkistettua. Kun Piste istui vakaasti ratsun selässä, käskin aloittaa verryttelyt. Cala kulki tottuneesti Pisteen ratsastettavana eikä hypähdellyt tai pukitellut. Piste oli maininnut Calan olevan melko rauhallinen tapaus, tai ainakin siinä mielessä ettei tamma juuri kuumennut esteillä. Muutaman laukanvaihdon ja harjoitusesteen jälkeen käskin aloittaa radan. Vaikka harjoitusristikolla hyppy olikin ollut hiukan jäykkä ja jähmeä oli radalla meno aivan toisenlaista.

Hevonen kulki korvat hörössä ja kuunteli kiltisti ratsastajan apuja ja käskyjä. Cala vaikutti melko helpolta ratsastaa. Kun ratsukko oli onnistuneesti hypännyt kolme ensimmäistä estettä, käskin Pistettä ajamaan enemmän eteen. Cala totteli kuuliaisesti ja meno muuttui taas. Vuorossa oleva trippeli onnistui täydellisyyttä hipoen. Käskin Pistettä ottamaan hiukan pehmeämmän käden ja ratsastaja totteli. Cala heilautti hiukan päätään ja heitti takapäätään mutta Piste onnistui tasapainottelemaan tamman selässä. Seuraavalla esteellä valitettavasti sattui yksi pudotus. Kun ratsukko oli hypännyt seuraavankin esteen, menin nostamaan puomin kannattimilleen. Seuraavilla esteillä ei sattunut pudotusta, vaikka Calan takakavio hipaisikin estettä ensin ristikolla ja sitten pystyesteellä. Kun koko rata oli suoritettu kehuin Pistettä ja Calaa sekä annoin muutaman ohjeen. Pyysin ratsukkoa vielä hoitamaan loppuverryttelyt.

08.10.2014, Estevalmennus, Miivi VRL-13320

Cala ja Piste olivat hieman myöhässä. Kun he saapuivat, oli tamman satulavyö vielä kiristämättä ja martingaali auki. Pisteen viritellessä niitä laadin mielessäni pienen esteradan. Tänään ei olisi pääasia mennä mahdollisimman korkeita esteitä, vaan keskittyä ratsastettaviin teihin ja istuntaan esteiden välillä. En uskonut, että hyppäisimme edes maksimikokoisia esteitä, tätä asiaan oli helpompi käydä läpi vähän pienemmillä esteillä. Pisteen ollessa valmis kävin auttamassa hänet selkään ja aloitin kokoamaan esterataa valmennettavieni lämmitellessä. Sain koottua radan nopeasti, joten pyysin Pistettä nostamaan ravin ja ottamaan ohjia. Ravi nousi kevyesti, ja Cala ravasi hyvässä tahdissa. Ratsukko taivutteli ravissa, ja ottivatpa he pari kavallettiakin.

Jonkin ajan kuluttua pyysin ratsukkoa nostamaan laukan pääty-ympyrälle, jossa hetken laukkailtuaan alkoi olla aika aloittaa hyppääminen. Alkuun esteet olivat matalia, ja ratsukko sai hakea teitä. Piste ratsasti hyvin, mutta vähän väliä pyysin häntä pitämään este-istunnan myös esteiden välillä, vaikka esteillä ei ollutkaan paljoa korkeutta ja vauhtikaan ei päätä huimannut. Pian nostin esteet 80cm korkeaksi, ja ratsukko sai alkaa ottamaan enemmän vauhtia suoritukseensa. Pari kertaa muistutin ratsastajaa, ettei päästäisi hevostaan liian kovaan vauhtiin. Tasaisen hyvää suorittamista jatkui siihen saakka, kun nostin esteet 140cm korkeiksi. Korkeammiksi en niitä nostaisi, tämä korkeus vastasi tarpeeksi hyvin ratsukon kilpailutasoa. Ratakin oli vaativampi, mihin kilpaillessa törmäsi. Pudotuksia tulikin kaksi, ja samat lyhyet tiet eivät onnistuneet enää niin hyvin vauhdin ollessa kovempi. Ratsastaja saikin hidastaa vauhtia aina ennen tiukkoja kaarroksia, niissä Pisteellä oli myös hieman istuntaongelmia kovan vauhdin vuoksi. Meni pari yritystä, ennen kuin rata ylittyi puhtaasti. Pyysin Pistettä kiittämään ratsuaan, joka oli ollut todella hienosti tänään.

Antessani palautetta painotin ratsukolle juurikin vauhdinhallinnan tärkeyttä. "Liian kova vauhti aiheuttaa pidempiä teitä, vaikka onkin nopeampi, ja ratsastajan istunta kärsii tiukoissa mutkissa", muistutin ratsukkoa.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus Lithy  |  Ulkoasun kuva © Lithy  |  virtuaalitalli / virtuaalihevonen