LH Questilia KTK-II

Virallinen nimi: LH Questilia
Kutsumanimi: Tilla
Sukupuoli: tamma
Rotu: Belgialainen puoliverinen
Säkäkorkeus: 170 cm

Väri
Genotyyppi: Ee/Aa
Fenotyyppi: ruunikko

Syntymäaika: 03.06.2021
Ikä: 10-vuotias
Syntymämaa: Suomi
Kasvattaja: Lukariksen Hevoskeskus
Kisaaja: Madeleine Schultz (evm)
Omistaja: Lithy (VRL-07127)
Kotitalli: Lukariksen Hevoskeskus
Rekisterinumero(t): VH21-076-0020

Koulutustaso 
Kouluratsastus: Vaativa B
Painotuslaji: Kouluratsastus
Meriitit: KTK-II
Tavoitteet: KRJL, YLA, 5 jälk.

Palkittu Virtuaalisen Hevoskantakirjan lokakuun kantakirjaustilaisuudessa 31.10.2022 päivänä palkinnolla KTK-II pistein
18 + 18 + 19 + 18 = 73 p.

Luonnekuvaus

Tilla on oman arvonsa tunteva neiti, joka ei liiemmin välitä muista. Se on hieman sellainen oman elämänsä kuningatar, joka on omasta mielestään aina oikeassa. Tammaan tarkemmin tutustuessa huomaa kuitenkin, että se välillä peittää omaa epävarmuuttaan kovan kuoren alle, eikä suinkaan ole niin kova, kun antaa helposti ulkopuolisille ymmärtää.

Tilla ei pahemmin välitä hoitamisesta, ja viihtyisikin parhaiten omissa oloissaan. Hieman introvertista luonteesta huolimattaan tamma kyllä antaa sille tuttujen ihmisten hoitaa itsensä hyvin, kunhan hoitotoimenpiteet eivät tamman mielestä kestä turhan kauaa. Vieraita ihmisiä kohtaan se on hieman skeptinen ja kuoreensa menevä, eikä oikein meinaisi luottaa. Muutaman yhteisen käsittelykerran jälkeen Tilla kuitenkin rentoutuu ja päästää ihmisen henkisesti hieman lähemmäs. Tilla on valitettavasti kehittänyt itselleen vetopaniikin, jonka vuoksi sitä ei voi sitoa kaksin puolin kiinni. Sitomista mahdollisesti vaativat hoitotoimenpiteet kuten kengitys tai pesu onnistuukin parhaiten jonkun ollessa Tillan narunpäässä.

Tilla on todella ympäristöstään tietoinen, ja huomaakin taatusti jokaisen uuden postilaatikon tai ison kiven tienvarressa. Mitään tuhmaa se ei tee, on vain "vähän varpaillaan" ja saattaa väistää jännittävää asiaa. Muita hevosia Tilla ei pelkää, mutta tamma ei liiemmin välitä liian läheltä takapuolta tulevista hevosista. Tillalla onkin hyvä pitää punaista rusettia hännässä, sillä tamma saattaa yrittää potkaista, mikäli joku yrittää tulla liian lähelle.

Tilla on hieman hidas ratsastaa, mutta ei kuitenkaan kestä yhtään sitä, että siihen käydään kovasti kiinni. Se ei siedä yhtään puristusta eikä kovaa kättä, joten sen kanssa tarvitaankin rauhallinen ratsastaja, joka antaa tammalle tilaa ja aikaa vertyä ja notkistua. Tillalla on kolme kivaa askellajia, joista laukka on ehdottomasti tamman vahvuus. Ravi jää tamman jännittyessä helposti vähän lyhyeksi, mutta rentoutuessaan sen askel on tahdikas ja kaunis. Tilla tekee myös kauniit yksittäiset laukanvaihdot, joista se saa lähes poikkeuksetta tuomareilta kehuja.

Vaikkei Tillan pääpainoitus olekaan esteratsastuksessa, omaa tamma ihan kivan estesilmän, ja sen kanssa voikin mielenvirkistyksenä mennä puomia ja pieniä esteitä. Isommilla esteillä tamma on sen verran epävarma, ettei sitä kannata niillä kiusata - vaikka tekniikkansa puolesta se varmasti suorituisi niistä oikein mallikkaasti.

Vieraissa paikoissa Tilla on alkuun hieman jännittynyt, ja se vaatiikin hieman enemmän aikaa ympäristönsä tutustumiseen. Tilla on parhaimmillaan tutuissa paikoissa, ja vieraisiin kisapaikkoihin onkin hyvä saapua jo edellisenä päivänä, jos mahdollista. Jännittäessään se menee hieman kuoreensa ja alkaa tuijottamaan ympäristöään. Kuitenkin uuteen paikkaan sopeuduttuaan on Tilla oikein kiva kisaratsu.

kirjoittanut maura

Historia

LH Questilia:n elämä ei lähtenyt käyntiin onnelisimpien tähtien alla. Itse synnytys oli mutkaton, mutta heti sen jälkeen kuultiin suru-uutiset vastasyntyneen isän poismenosta.

Sukutaulu

1 polvi, 1 kokonainen

Sukuselvitys

ii. Mind me to love oli luonteeltaan todella vaativa ori. 162-senttinen hevonen ei ollut iso, mutta sen ego oli kuin se olisi shiren kokoinen. Tummanruunikon orin kanssa vaadittiinkin todella paljon aikaa ja kärsivällisyyttä jotta sen kanssa tuli toimeen, ja vain muutama henkilö pystyikin tehdä töitä orin kanssa. Kuitenkin kun sille löydettiin oikea ratsastaja ja sen koko potentiaali saatiin käyttöön, menestyi Melon hyvin kilparadoilla. Orilla kerettiin astuttamaan vain kaksi tammaa ennen kuin se mursi jalkansa niin pahasti että ori jouduttiin lopettamaan.

iii. Minding Lovers moni ei uskonut että hevosesta tulisi ikinä mitään, sillä nuorena Moonina tunnettu hevonen ei näyttänyt oikein miltään liikkuessaan vaikka sen vanhemmista oli jäänyt muita hyviä kouluratsuja ennen sitä. Kuitenkin kisapaikoilla ruunikko 168-senttinen ori heräsi eloon ja valkoisten aitojen sisälle päästyään ei voinut monesti uskoa että kyseessä oli sama hevonen jonka oli nähnyt melkeimpä kompastuvan omiin jalkoihinsa kotioloissa. Ori teki menestyksekkään kisauran jonka jälkeen se siirtyi jalostuskäyttöön ennen lopullisia eläkepäiviään.

iie. Loreley tämän tamman saapuessa isommille kisaradoille moni ei edes voinut ymmärtää miten oli mahdollista että se ruunikko ampaisi suoraan tähtiin. Lei:nä tunnettua tammaa ratsasti siinä vaiheessa vielä tuntematon ratsastaja, mutta hän oli todella päättäväinen ja motivoitunut joten jokainen rata mitä tamma suoritti oli edellistä parempi ja treenatumpi. Pian tamman omistajan puhelin soikin koko ajan, kaikkien halutessa tammasta varsan. Lei varsoikin viisi kaunista ja hyvä liikkeistä varsaa huippuoreista.

ie. Devilious Marielle 177-senttinen tamma oli kovan onnen hevonen ja se ei kerennyt kisaamaan uransa aikana kovinkaan montaa ehjää kisakautta, sillä melkeinpä aina sen kuntoutuessa edellisestä vammasta tummanruunikko onnistui loukkaantumaan uudelleen tai sen ratsastaja oli poissa pelistä. Pidemmillä sairaslomilla tamma yleensä astutettiin jos varsan kantaminen vain oli mahdollista ja Ellenä tunnettu tamma varsoikin kuusi kaunista varsaa, joista kaikki ovat saaneet ripauksen emänsä kokoa.

iei. Devilious Edward lähemmäs 180-senttinen ori oli iso, mutta silti lempeä kuin ruuna. Orin kunnollinen kisaura alkoi todella myöhään, sillä kukaan ei oikeastaan muistanut orin olemassa oloa vaikka sitä ratsastettiinkin aktiivisesti. Eddynä tunnetun tummanruunikon orin vaihtaessa kotia sitä alkoi näkymään enemmän kisakentillä ja hyvän menestyksensä ansiosta tästä tuntemattomasta orista tuli yksi puheenaihe ja kisauransa jälkeen se pääsi myös jalostuskäyttöön.

iee. Mariotte 174-senttinen mustanruunikko tamma oli luonteeltaan todella rauhallinen ja tamman selkään uskalsi laittaa vaikka miten pienen ja kokemattoman ratsastajan. Tamman selässä onkin moni pieni ratsastajan alku ottanut ensikosketuksia ratsastukseen ja se on noussut kaikkien suosikiksi. Kisa-aitojen sisällä tamma oli kuitenkin kuin tulta ja tappuraa ja sen koko olemus ja liike muuttui ihan täysin. Marynä tunnettu tamma tekikin hienon kisauran joka valitettavasti päättyi loukkaantumiseen, jonka jälkeen se siirtyi jalostukseen.

kirjoittanut Minni, saa kopioida jälkeläisille kuhan copyright-merkinnät säilyy

ei. Dark Fudge oli hienon värinen tummanrautias ori, joka oli rakenteeltaan hieman romuluinen ja raskaahko, mutta luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan mainio. Sillä oli yhteistyöhaluinen luonne ja sitä kuvattiin sellaiseksi "easy going -hevoseksi". Dark Fudge oli koulupainotteinen hevonen, joka kilpaili vaativia luokkia ja ja myös int I- tasolla muutaman kerran ennen kuin ori jouduttiin pahan ähkyn seurauksena lopettamaan. Dark Fudgesta jäi 18 jälkeläistä, joista monille se periytti isohkoa (171 cm) kokoaan ja rakennettaan sekä toisaalta hyvää laukkaansa.

eii. Urybaldi oli 170-senttinen tummanruunikko hevonen, josta löytyi näköä ja kokoa vähän joka suuntaan. Koulutuomarit selvästi tykkäsivät tästä hevosesta, eikä kyllä mikään ihme. Sen liikkeet olivat totisesti hienot ja sen passage oli parhaimmillaan henkeäsalpaavan upea. Urybaldi oli ratsuna kuumahko, mutta maasta käsin erittäin rauhallinen ja kiltti hevonen. Jotain orin luonteesta kertonee, että omistajansa antoi toisinaan 5-vuotiaan tyttärensä taluttaa hevosta lyhyitä matkoja. Toki Urybaldia käytettiin myös jalostukseen, joskin omistaja oli tarkka siitä, mille tammoille oriaan antoi. Niinpä sen jälkeläismäärä pysyi ihan kohtuullisena.

eie. Flash's Cora oli tummanpunarautias, 165-senttinen tamma, jonka kanssa kilpailtiin sekä koulua että esteitä. Kouluhevonen siitä oli tarkoitus tulla, mutta kun tamma syttyi lopulta enemmän esteille, vaihtui sen päälaji jossain vaiheessa. Kouluhevosenakin Cora tosin pärjäsi varsin kohtuullisesti, vaikka se jäikin lähinnä vaativan tason ratsuksi. Luonteeltaan tamma oli kiltti, mutta melko kärsimätön tyyppi. Se ei tykännyt odotella, oli kyseessä sitten ruoka-aika tai maastokaverin odottelu. Pienempiä otuksia kohtaan Cora oli kuitenkin kuulemma äärimmäisen lempeä ja sietäväinen. Varsoja Cora sai kaksi.

ee. Laurora on yksi kantatammoista Anne Schneiderin projektissa, jonka tarkoituksena on einsiedelninhevosen säilyttäminen. Nainen halusi panostaa nimenomaan hyviin tammoihin ja sellainen Laurora totisesti on. Musta, 166-senttinen tamma on ulkoisesti juuri toivottua tyyppiä ja lisäksi se on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei Laurora ole se kaikista nöyrin tai helpoin hevonen luonteeltaan, mutta se on erittäin kestävä, sillä on erinomaiset jalka-asennot ja emänä sekä periyttäjänä se on kiistämättä hyvä. Sen jälkeläisissä onkin kolme erittäin kovaa suoritushevosta ja kaksi kantakirjattua yksilöä.

eei. Sigma oli oikeastaan aika tavanomainen ori, vaikka hyvästä suvusta olikin peräisin. Se menestyi kohtalaisesti kouluradoilla, mutta mikään huippuhevonen se ei ollut. Varsinkin kokoaminen oli sille jo ehkä rakenteensa puolesta hieman vaikeaa. Toisaalta se oli luonteeltaan kuuliainen ja yritteliäs. Hyvän luonteensa ansiosta Sigma kuitenkin pidettiin orina ja koska rotua pyrittiin elvyttämään, haluttiin tällaista tavallistakin hevosta hyödyntää jalostuksessa. Itse asiassa Sigman jälkeläisissä on muutamia varsin hienojakin hevosia, mm. yksi GP-tason kouluhevonen. Ulkoisesti Sigma oli hyvätyyppinen, joskaan ei mitenkään näyttävä, 165 cm korkea mustankimo.

eee. Lalibela oli nätti, 169 cm korkea ruunikko tähtipää. Lalibela oli aika kovaluontoinen alfatamma, jonka nenille eivät takuulla muut hyppineet. Se piti laumassa muut kurissa ja nuhteessa. Ihmisten suhteen se oli hieman vähemmän kipakka, mutta ei kuitenkaan tosiaankaan mikään halinalle. Nöyräksi sitä ei myöskään voinut kutsua, mutta ei se missään nimessä mikään erityisen hankalakaan ollut. Lalibelalla oli kyllä aikanaan ilmeisesti ratsastettukin, mutta pääasiassa sen tehtävä oli "tuottaa" varsoja. Huhu sitä paitsi kertoo, ettei se ehkä ollut mikään kovin leppoisa ja luotettava ratsu. Siitostammana se kuitenkin toimi mallikkaasti.

kirjoittanut Cynoria

Jälkeläiset
07.05.2024 - o. Lukaris Quesnel - i. Lukaris Genesio

Kilpailukalenteri

Näyttelyt (NJ)

28.08.2022 - Tuoninen - Erikoisnäyttelyt - Puoliveritammat - 1/12 - BIS3, MVA-SERT - tuom. Jannica

Kouluratsastus (KRJ-Cup)

31.07.2023 - Harmony Sporthorses - Helppo A - 6/154

Kouluratsastus (KRJ)

Saavuttanut porrastetuissa kisoissa tavoitetasonsa 6/5 (VaB) pistein 2556.98.

Ominaisuudet
kuuliaisuus ja luonne: 1273.13 pistettä
tahti ja irtonaisuus: 1283.85 pistettä

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus Lithy  |  Ulkoasun kuva © Lithy  |  virtuaalitalli / virtuaalihevonen